Kiusaaminen on viennyt itseltäni ainakin itseluottamuksen, mutta ajan mittaan olen sen saannut kuitenkin takaisin. Käytin meikkiä piilottakseni tunteeni ja arpeni, se ei tuntunut enään oikealta ja havahduin yksi päivä sitten ettei meikki ole se minulle paras vaihtoehto korjata haavoja, miksi mennä meikit päällä ja hymyillä teko hymyllä? Minun oli pakko lopettaa meikin käyttö, koska se pilasi enemmän naamaani enkä ollut enään tyytyväinen itseeni kun peili vääristi kehon kuvaani ja kasvojani. Ihmettelen vieläkin mikä sai kiusaajat minua mollaamaan erilaisuuteni takia ? Onko pahasta, että siellä sun täällä kasvoa on yksi finni tai pari, mutta kiusaajalla itsellään on myös samoin ? Olen lukennut monien kiusattujen tarinoita ja kuinka ne ovat jättäneet arvet heille. Olen huomannut, että koulukiusaaminen on yleistynyt kuten aikuistenkin kohdalla löytyy näitä syrjintä ja selän takana kiusaamista. Minua on kiusattu ala-aste sekä yläaste aikoina, mutta en ole antannut niiden tekojen vaikuttaa elämääni vaikka on jättänyt syvät arvet sieluuni, minusta itse henkilökohtaisesti tuntuu pahalta kun lukee muiden kiusattujen ja yksin jäänneiden kirjoituksia, koska pystyn samaistumaan niihin. Minulla herää kysymys, että mikä vaivaa nykyään ihmisiä kun kiusaaminen vain yleistyy. Miksi pitää kiusata viattomia ihmisia erilaisuuden takia ? On ymmärrettävää, että elämässä on vaikeita hetki, mutta kannataa mieluiten keksiä muu vaihtoehto purkaa pahaa oloaansa.
En tiedä, miten sitten muut suhtautuu kiusaamiseen, mutta moni kyllä pyytää anteeksi ajan myötä. Mut palataan tähän aiheeseen eli uudet tuulet. Olen huomannut, että olen saavuttanut elämässäni todella paljon, vaikka itselleni en sitä anna ymmärtää. Olen löytännyt itselleni upean miehen, jota sydämmestäni saakka rakastan ja välitän. En olisi uskonnut, että löydän itselleni miehen kun tuntui jatkuvasti yksinäiseltä. Olen myös saavuttanut ensimmäisen työhaastattelun Ruotsin puolelta, joka on todella minusta mukava asia, koska haluan päästä aloittamaan elämäni jostain kuten juuri töistä. Olen ammattiltani kokki, mutta mietin että voisko minusta tulla ajanmyötä lähihoitaja. - kyllä varmasti. Unelma ammatti olisi kylläkin olla bussikuski, koska siinä näkisi ihmisiä ja voisi vain ajaa rentoutumiseksi. Moni varmasti heti alkaa puolustelemaan ettei se todellisuudessa niin olisi, mutta en ota sitä sen näkökulmassa kuka väittää toisin, uskon että bussikuskin työ ei ole helppoa pitkien päivien takia tai että asiakkaat on huonotuulisia, en halua sillä itseäni ruokkia vaan positiivisuudella. Minulle työ merkitsee lähinnä tekemistä ja aktiivisuutta ei rahaa. Tietenkin rahan tienaaminen tuo elämässä ne haaveet ; perhe, auto, oma asunto jne.., mutta tiedän että onnea se ei tuo. Onni on että on katto pään päällä, onni on että on rakastavainen mies, muuta en vaadi. Haluan tehdä töitä parhaani mukaan ja luoda omaani tulevaisuutta. Pohdiskelen usein etten ole kaikki osaava, mutta haluan näyttää taitoni työssä kuten kokin linjallakin ruoanlaitossa.
Minun saavutukseni on tähän asti ollut se, että on mies, työ asiat kunnossa. Moniahan asioita vielä on tehtävänä kuten asunnon ettiminen, autoon liittyvät asiat, perhe ja nämä hammaslääkäri käynnit, mikä ei oikeen ole minun mieleeni hammaslääkäri pelon takia, kai sekin sitten on saavutus päästä suht-nopeasti hammaslääkäristä pois. Onneksi vielä ei tarvitse mennä hammaslääkärin vastaanotolle, mutta sitä odottelessa. Tällä hetkellä voi vain keskittyä tulevaan eikä jähmettyä paikoille.
Toivottavasti piditte lukemastanne! :)
En tiedä, miten sitten muut suhtautuu kiusaamiseen, mutta moni kyllä pyytää anteeksi ajan myötä. Mut palataan tähän aiheeseen eli uudet tuulet. Olen huomannut, että olen saavuttanut elämässäni todella paljon, vaikka itselleni en sitä anna ymmärtää. Olen löytännyt itselleni upean miehen, jota sydämmestäni saakka rakastan ja välitän. En olisi uskonnut, että löydän itselleni miehen kun tuntui jatkuvasti yksinäiseltä. Olen myös saavuttanut ensimmäisen työhaastattelun Ruotsin puolelta, joka on todella minusta mukava asia, koska haluan päästä aloittamaan elämäni jostain kuten juuri töistä. Olen ammattiltani kokki, mutta mietin että voisko minusta tulla ajanmyötä lähihoitaja. - kyllä varmasti. Unelma ammatti olisi kylläkin olla bussikuski, koska siinä näkisi ihmisiä ja voisi vain ajaa rentoutumiseksi. Moni varmasti heti alkaa puolustelemaan ettei se todellisuudessa niin olisi, mutta en ota sitä sen näkökulmassa kuka väittää toisin, uskon että bussikuskin työ ei ole helppoa pitkien päivien takia tai että asiakkaat on huonotuulisia, en halua sillä itseäni ruokkia vaan positiivisuudella. Minulle työ merkitsee lähinnä tekemistä ja aktiivisuutta ei rahaa. Tietenkin rahan tienaaminen tuo elämässä ne haaveet ; perhe, auto, oma asunto jne.., mutta tiedän että onnea se ei tuo. Onni on että on katto pään päällä, onni on että on rakastavainen mies, muuta en vaadi. Haluan tehdä töitä parhaani mukaan ja luoda omaani tulevaisuutta. Pohdiskelen usein etten ole kaikki osaava, mutta haluan näyttää taitoni työssä kuten kokin linjallakin ruoanlaitossa.
Minun saavutukseni on tähän asti ollut se, että on mies, työ asiat kunnossa. Moniahan asioita vielä on tehtävänä kuten asunnon ettiminen, autoon liittyvät asiat, perhe ja nämä hammaslääkäri käynnit, mikä ei oikeen ole minun mieleeni hammaslääkäri pelon takia, kai sekin sitten on saavutus päästä suht-nopeasti hammaslääkäristä pois. Onneksi vielä ei tarvitse mennä hammaslääkärin vastaanotolle, mutta sitä odottelessa. Tällä hetkellä voi vain keskittyä tulevaan eikä jähmettyä paikoille.
Toivottavasti piditte lukemastanne! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti