Internetistä ~ rakkauteen

Olen miettinyt monet kerrat mitä kirjoittaisin tänne. Hyvin laajalti on kerrottavaa, mutta en ole niitä saannut kasattua yhteen. Kuuntelen tälläkin hetkellä Supermoden-tell me why , koska yritän päästä omissa ajatuksissani kasaan ja saada omaa elämääni eteenpäin. Kappalehan on erinomainen tällä hetkellä kuunnella, koska pohdiskelen elämääni. Miksi olen joutunut kokemaan huonoja aikoja ja miksi ne on minun kohdalle osunnut? En tietenkään pois-sulje hyviä muistoja. Olen rakentanut elämääni palapelin tavoin, yrittänyt saada oikeaan paikkaan palaset ilman että palapeli särkyy uudestaan, mikä on tuntunut mahdottomalta kun yhden palasen saa paikoilleen, toinen pala ei sovi sen kanssa yhteen, jolloin minulle tulee huono-olo. Olen kamppailut itsetuntoni kanssa kauan ja varmaan kamppailen vielä pitkääkin, koska peilistä katsottuna näen itseni läskinä ja pelkänä suttaisena. Vaikka todellisuudessa muiden nähden olisin kaunis en näe itseäni kauniina. Koulukiusaamisen arvet näkyvät tässä kohdin todella paljon, kärsin hyvin vaikeasta aknesta kouluikäisenä ja tästähän kiusaajat tykkäsivät niin, että nimittivät "rupikonnaksi". Sana pelkästään tuntuu jo omissani korvissani pahalta, mutta se musertaa mieleni vieläkin täysin. Kiusaajat eivät ehkä tajua, miten yksi sana voi vaikuttaa paljon itsetuntooni, mutta niin se vaikuttaa todella paljon. Tällä hetkellä olen hyvin päässyt aknesta eroon pelkällä vedellä, en ole käyttänyt minkäänlaisia kemikaaleja naamaani vuoteen, vaikka epätoivoisesti kokeilin monenlaisia kuten neutrogenan puhdistus-settiä, joka vain kuivatti enemmän ihoa, mutta oli tehokas rasvan poistattamaan iholta. Päätin luopua tuotteesta ja siirtyä pelkkään veteen, mikä on todellakin saannut uutta ihmettä aikaan naamassani. Kun meikkaan käytän Lumenen peittävä kosteusvoidetta, jota levitän tasasesti naamani ja laitan sen jälkee normaali silmäluomivärit ja teen itse kulmat. En meikannut kouluaikana paljoakaan, koska halusin näyttää ihmisille, että voi olla omaitsensä vaikka ei olisi meikkiä. Mutta nyt nykyään olen sitä käyttänyt sen takia, että aamuisin kuluu kivasti aikaa niiden laittamisen ohelta sekä valitettavasti kohennan itsetuntoani sillä.
 2016 vuosi on ollu minulle erittäin vaikea vuosi, minkä vuoksi olen kärsinnyt masennuksesta. Masennuksen johdosta olen mennyt vuoristorataa, joka päivä. Ilon, surun keskellä olen  yrittänyt saada itseni ylös pohjamudasta, jossa olen kiinni tällä hetkellä. Muutto tänne on tuonnut itselleni kaipuun tärkeitä ihmisiä kohtaan, jotka on suomessa. Olen tähän asti  elämässäni kokennut uusia asioita, laidasta laitaan, mitkä on tuntuneet vaikeilta ja helpoilta. Mietin 2 vuotta sitten etten tule löytämään elämäni miestä ja asuisin yksin, jossakin päin suomea. Päädyin 2014 heinäkuussa tietokoneella sivustolle Deittihuone, sieltä selailin ihan huvikseni mies ehdokkaita, osa oli seksin perässä joista en yhtään kiinnostunut. Olin juuri luovuttamassa kunnes kohdalleni osui rento ja mukava mies, en edes kuvittelu että juttelu olisi alkannut paremmin luistaa, mutta niin siinä tapahtui. Jutteltiin siitä ketä olimme ja mitä kiinnostuksen kohteita meillä oli. Vaihdoimme skype nimet ja aloittimme jo seuraavana päivänä keskustelemaan uusia aiheita ja aloimme syventyä toisiimme. Kuukaudet meni nopeasti ja syksyllä jo ekan kerran sovimme soittamisen, jännitin paljon. Onneksi kaikki meni silti hyvin ja aloimme netin välityksellä seurustelemaan joulukuussa. Näimme ekan kerran  lokakuussa kun uskaltauduin lähteä yksin laivalle, en edes kertonnut vanhemmille mitään kuin vain sen että olisin lähtennyt kaverin kanssa viikoksi Ruotsiin. Mutta kuitenkin lähdin yksin,  mikä oli iso saavutus minulta. Muistan, kuinka heti halasin ekaan kertaan miestäni kun näin ja olin hiukan jännittynyt mikä tietty kuuluu asiaan kun ekaan kerran näkee. Vietimme mukavan ja ikimuistoisen viikon, jolloin hän kysyi minulta sormuksesta, olin aivan onnesta sokeana kun mietin, että kohta minulla on sormus sormessa. Sovimme, että hän tulisi vuorostaan näkemään perhettäni joulukuussa ja hän tuli suomessa käymään. Pääsin jouluaattoksi viettämään ensimmäistä kertaa miehen kanssa ja jouluaattona hän kosi minua rantatiellä. Yllätyin ja tulin hyvin iloiseksi ja sanoin "tahdon". Tiesin, että haluaisin olla tämän kyseisen miehen kanssa yhdessä ja niin olemmekin vieläkin yhdessä. En ikinä tule unohtamaan sitä kuinka hauskaa meillä on ollut ja tulee olemaan. Rakastan häntä sydämmen pohjasta asti. Kaikki ehkä kuvittelee, että 15-vuotta ikäero on liikaa, mutta meille se ei ole ollut. Meitä se on opettanut todella paljon. Toinen on tehnyt melkein 16 vuotta töitä putkeen ja itse olen ollut työttömänä. Mies haluaa pitää mahdollisen lomansa kun minä taas etsin töitä. Läheiset on hyväksyneet meidän suhteen, vaikka heistä on tuntunut mahdottomalta ajatukselta että olen ruotsin puolella. En olisi lähtenny toiseen maahan, jos en olis tienny että tälläinen mies löytyy. Keräsin rohkeuteni lähteä Ruotsin puolelle asumaan, koska halusin uutta elämääni ja niin olen saannutkin aikaani sitä. En kuitenkaan tule unohtamaan perhettäni, sukulaisia ja kavereita suomen puolelta. Mieheni on saannut minun oloni tuntemaan paremmaksi ja turvalliseksi. Kaiken häslingin keskellä hän on tukennut minua ja auttanut pääsemään eteenpäin, vaikka välillä tuntuukin että olen rasite. Olen kuitenkin kiitollinen siitä,  kuinka mies on hyväksynyt minut tälläisena kuin olen. Vaikka olen kokennut kovia ja joutunut mennä elämäni aikana vaikeimman kautta olen silti päässyt miehen kainaloon turvaan. Kohta tuleekin vuosi kun olemme olleet kihloissa.