Meidän arki Kihloissa - Ikäero

Ikäero on suuri puheenaihe medioissa ja yleisesti. Luin kerran iltalehdestä kun kerrottiin ikäerosta ja sen vaikutuksista perheen kesken.
Omalta kohdaltani voin kertoa sen, että mulla ja mun miehellä on ikäeroa peräti 15 vuotta eikä se tunnu meissä mitenkään. Olin muutenkin kiinnostunut vanhemmista miehistä kuin saman ikäisistä. Syytä en oikein osaa selittää, miksi. Ehkä sen takia, että vanhemmalla miehellä on enemmän kokemusta elämän varrelta kuin nuoremmalla. Kuitenkaan en ole rahan perään, koska moni juuri käsittääkin sen että nuori nainen lähtee vanhemman miehen perään rahan takia. Itse en ole rahan perään vaan rakkauden. Molempien perheet on suhtautunut hyvin meidän yhdessä oloon ja tietysti omalle perheelleni se oli hiukan shokki, että mie neljämpänä perheen lapsista "ujoin" lähdin seikkailemaan uutta tänne Ruotsin puolelle.
Kun pohdin ikäeroamme herää usein mieleen se, että itselläni ei ole paljon kokemusta kuin toisella puolella elämän vaiheista. Toinen kun on nähnyt enemmän maailmaa kuin minä. Joskus ärsyttää toisen viisastelut, koska tietäähän sen jokainen että nuori aikuisen ihmisen alku haluaa mennä omalla kaavalla, mutta usein siltä vanhemmalta puolelta tulee ne neuvot elämän varrelle. Joskus on päiviä kun haluaa heittää kaikki haaveet roskiin ja unohtaa kaiken, se ei ole yksinkertaista! Vanhempi osapuoli taas pystyy tässä tilanteessa auttamaan paljon ja lohduttamaan, miksi heittää turhat haaveet roskiin kun ne on tehty toteutettavaksi?
Kun löytyy luottamusta ja kunnioitusta toista kohtaan pysyy suhde kunnossa.

Oon ylpeä siitä, kuinka yksi asia voi elämässä muuttaa kaiken ja se on itsestään niskasta ottaminen kiinni ja tehdä asioiden eteen jotain. Oon päässyt hyvin alkuun uusissa elämän muutoksissa kuten juuri töitä löyty ja kieli kehittyy entistä enemmän.

~ Hyvää Viikonloppua ~ 👑

About me

Tässä blogi kirjoituksessa kerron hiukan itsestäni!  Poistin vanhan "kuka olen?" päivityksen, koska siinä oli miusta vanhaa tietoa ja enkä jaksannut enään sitä muokata, joten ajattelin että uusi on parempi.
Olen 21-vuotias nainen, kotoisin Suomesta Kymenlaaksosta. Asun tällä hetkellä Ruotsissa mieheni luona ja muutin tänne viime vuonna 2016. Olen kihloissa mieheni kanssa (24.12.2015). Opiskelin n. puoli vuotta ruotsinkieltä lisää Sfi nimisessä kurssissa ja lopetin kesken, koska sain töitä paikkakunnan öljyltä, jossa on ravintola missä työskentelen. Olen siis ammattiltani Kokki. Työskentelin viime vuonna jonkin aikaa Hemtjänstinä eli hoitajana, joka kävi asiakkaiden luona. Se ei tuntunnut mulle oikealta alalta ja päätin lopettaa.
Rakastan yli kaiken ruusuja ja sisustamista sekä vauvatarvikeiden ostelua.
Mun huumorintaju vaihtelee tietyissä tilanteissa ja oon aika sosiaalinen ihminen, vaikken nyt silleen someta Facebookissa tai vastaile usein viesteihin. Johtuu siitä, että yritän keskittyä myös olemaan elämässä eikä internetin maailmassa.
Tänn vuoden aikana oon oppinnu aika paljon ja lisää ajan myötä tuun oppimaan asioita. Yks niistä oppimisen aiheista on omavastuu ja aikuistuminen. Aikuistumisessa on se ollut hienoa, että osaa päättää vaikeimmista asioista. Toki paljon on ollut niitä rankkoja päättöksiä.
Oon hauska persoona myös kuten juuri kirjoitin niin huumorintajua on jokaisessa tilanteessa, riippuen puheenaiheista.
Mua on aika rankasti kiusattu, mut en silti ole lannistunut..

En keksi enempää kirjoittaa itsestäni, joten kyselkää ihmeessä jos on jotain kysyttävää! 😊

Meidän arki kihloissa - Kysymyksiä

Usein mun kaverit kyselee kaikkea meidän suhteesta ja muutenkin ajattelin, että voisin tänne kirjoittaa ihan kysymyksiin vastaukset.

Kuinka paljon ikäeroa teillä on?
- Meillä ikäeroa on 15-vuotta. Mieheni on minua vanhempi.

Mitä mieltä vanhempasi on teistä?
- Aluksi se oli heille hiukan shokki, mut ajan myötä he hyväksyivät meidän suhteen.

Millaista arkenne on?
- Hyvin normaalia. Molemmat käymme töissä päivisin ja viikonloppuisin vietämme aikaa yhdessä tai teemme omiamme harrastuksia. Toki toinen on aina mukana, joten arkemme on mukava.

Halaatteko/suuteletteko päivittäin?
- Kyllä! Se luo meille tiiviin tunnelman.

Annatteko toisillenne yllättyslahjaa?
- Kyllä rakastani muistan pienillä elein kuten tarjoamalla aamukahvit suoraan sänkyyn.
Oma mieheni ostaa joskus pieniä lahjoja, jotka piristää päivääni. Viimeksi sain Suomalaista kahvia, jota ei täällä pahemmin myydä Ruotsissa.

Kumpi teistä on viisain?
- ei kumpikaan 😂 Okei, molemmat osataan olla yhtä näsäviisaita.

Nukutteko halailen vai?
- Yleensä iltasin ennen nukkumaan menoa on kiva olla mieheni kainalossa suojassa kaikelta ja siihen on mukava nukahtaa kun tietää toisen olevan vieressä. Kuitenkin nukumme paljon selät vastakkain kun olisihan se hassua olla kokoajan toisessa kiinni.

Koska menitte kihloihin?
- 24.12.2015

Koska aloitte seurustelemaan?
- Muistaakseni Joulukuussa 2014.

Koska aiotte mennä naimisiin?
- Emme vielä tiedä.

Onko haaveissanne suurperhe tai pieni perhe?
- Mun kohdalta toivon suurperhettä, max 5 lasta. Miehenikin on samoilla linjoilla.

Missä tavasitte toisenne?
- Netissä. Deittihuoneessa.

Mitä toivotte teidän suhteeltanne?
- rauhaa ja rakkauta.

Onko teillä paljonkin yhteisiä asioita?
- ehkä muutamia, musiikkimaku on ainakin sama, autoharrastus samoin.

Teettekö arkisia asioita yhdessä kuten ruonlaitto jne..?
- Kyllä.

Jätin henk.kohtaiset kysymykset pois, koska en yleensä niihin vastaa syystä että ne on mun ja mieheni asioita. Hassua olisikin tänne niitä kertoa kaikille tai kavereille. 😂

Vauvakuumeen pulmat

Kirjoitan yhden tositarinan omalta kohdaltani.

~ Kun olin pieni, leikin usein nukeilla ja kotiäitiä. Nukkeni nimi oli Essi. Nukellani oli kaikkea kuten ; kehto, syöttötuoli, vaunut/rattaat, turvakaukalo ja muuta pientä.. Rakastin yli kaiken sitä kun sain leikkiä kotiäitiä. Unelmoin omasta perheestä tulevaisuudessa. Olin teini-iässä kun vanhempi siskoni sai lapsen, miusta tuntu mukavalta kun pääsin työntämään Brion vaunuja ympäri siskon kotikuntaa, olin ylpeä siitä että sisko sai lapsen ja itse olisin täti. Miusta tuntu mahtavalle kun sain auttaa siskoani parhaani mukaan. Kun aika alkoi kulua ja pääsin ammattikouluun opiskelemaan kokin-linjaa, mulla nousi huoli siitä että en ole löytännyt kunnon miestä rinnalleni jonka kanssa perustaa perhe. Mulla oli muutamia suhteita joitenkin kanssa, mutta ne tyssäs monestakin syystä. Ikä alko lähestyä 18-vuotta ja pelko vaan lisäänty siitä ettei kukaan mua huolis. Loppujen lopuks kuitenkin löysin miehen, johon rakastuin ja alettiin pitämään yhteyksiä ja mentiin kihloihin 24.12.2015, josta kohta tulee 2 vuotta täyteen. Mulla alko vauvakuume 19-vuotiaana. Kerroin sen miehelleni, että haaveilen perhe elämästä ja sen jälkeen alettiinki ostamaan vauvakuumeen helpottamiseks jotain pientä vauvaan liittyen. Ensimmäinen ostos oli Viking Linelta pienet sukat, jotka symboloi laivaa. Tiiän, että isäni puolelta on Ahvenanmaalta merimies-sukua, joten ehkä laivalla kulkeminen ei ollut mikään vaikeus ja toisaalta laiva teema symboloi meidän kihlasormuissa aaltoina. Päätin kuitenkin haluta elämässäni jotain uutta ja päätin muuttaa Ruotsin puolelle asumaan miehen luokse. Löysin oman sielunkumppanin, jonka kanssa haluan elää, unohtamatta sitä omaa perhettä joka asuu Suomen puolella.
Mulla vahventu vauvakuume ajan mittaan voimakkaaks tunteeks. Mulla valtas pelko siitä etten tule tavoittamaan tiettyä ikää kohden omaa perhettä ja reagoin vahvastikin siihen kun näin onnellisia perheitä kaupassa. Mulle oli vaikeata nähdä niitä onnellisia ihmisiä, joilla oli pieni lapsi vaunuissa. Se aiheutti mulle masennusta. Ajattelin hirveesti negatiivisia asioita ja itkin melkeinpä turhasta. Kuitenkin sain masennuksen korjattua sillä, että ostin pientä kuten vauvanvaatteita jne.. Se helpotti mua kaiken äärellä ja sai mut positiivistumaan, että "hei mä voin kerätä tätä ja tätä". Mieheni on onnellinen mun puolesta, että keräilen kaikkea vauvantarvikeita ja se että hän tietää mun olevan onnellinen siitä.
Kuitenkin kohtaan hyvin paljon pulmia, niistä osa pistää raivostuttamaan ja osa taas surulliseksi. Varsinkin ulkopuolisten kommentit saa raivostuttamaan tai se, että ollaan kateellisia meille. Mieheni ja minä ollaan kuin parhaat ystävät siitä huolimatta, että rakastetaan toisiamme. Monille myös tulee yllätyksenä ikäero, joka on 15-vuotta. Meille se on itsestään selvyttää, että meillä on ikäeroa mut silti se ei meitä haittaa. Mua ei haittaa se, että mies on vanha tai nuori. Tärkeimpää on se, että rakastaa toista ja kunnioittaa ❤️
En välitä kateellisista ihmisistä, mutta tietyissä asioissa menee raja kuten tänäänki päivällä kävi näin ; oltiin mieheni kanssa menossa paikalliseen lelukauppaan, jossa myydään myös vauva tarvikeita. Olisin halunnut tilata sinisen Maxi-cosi turvakaukalon, mut myyjä tokaisi suorasanaisesti ja ilkeästi meille, että se olis rahan viskaamista. Suuttuin niin, että lähdin liikeestä pois pettyneenä ja koko ilta harmitti. Miksi toisen tulla kommentoimaan sellasta, mikä loukkaa toista? Luullisin, että myyjä ois sanonnu mukavammin, että "tilataan ihmeessä".. eipä tuota menoa liike pysy kasassa, jos toiselle ilkeillään. Puhuin mieheni kanssa, että tilaan muualta Maxi-cosin ja enkä jaksa välittää ilkeistä myyjistä.
Luullenpa että nykyään on tabu vauvakuumeisen ostaa vauvantarvikeita kun yleensä raskaana olevat niitä ostaa, mutta mun mielestä on väärin kuvittella että eikö lapsettomat tai vauvakuumeiset saisi ostaa vauvantarvikeita kuten ihan muutkin. Mun mielestä se pitäisi olla tasa-arvoista! Mitä mieltä olette?
Kommentoikaa omianne kokemuksianne alas kommenttikenttään ⬇️

Kookos-kasvispata spaghetilla

Innostuin vielä tänne kirjoittamaan myös omasta kehittelemästä reseptistä, joka on sopiva vaihtoehto liharuoalle ja terveydelle. Kehitin ainekset kaapista löytämilläni vihanneksilla ja pakastimesta.

1 sipuli
1 kesäkurpitsa
pakastevihanneksia (kuutioina, suikaleina..jne..), itse käytin juureskuutioita.
Haricots Papuja
Paprika
Herneitä
Parsakaali

Liemi pataan ;

4-6 dl vettä
1-2 tl suolaa
1-2 tl mustapippuria
1 tl currya 
2 tl soijakastiketta
1 kasvisliemikuutio
1 tl Grillimaustetta
1-2 tl oreganoa
Hiukan Herbamaren yrttisuolaa
-Sekoita hiukan lientä.
 
Myöhemmin Kookosmaito

Spaghetti

Voit hyödyntää kaikkea kasviksia, mitä löydät jääkaapista tai pakastimesta. Omassa reseptissäni käytin ylhäällä mainittuja vihanneksia eli paprika, kesäkurpitsa, haricots papuja, sipulia ja pakasteesta löytämän juureskuutioita, mikä sisälsi porkkanaa, lanttua, palsternakka ja retikalla.  Valmistele liemi valmiiksi, mittaamalla sopivan veden määrän pataan ja mausteita.
Aloita kuitenkin niistä hedelmistä, jotka löydät jääkaapista esim; sipuli. Kuori sipuli ja pese, puolita ja pilkkoa hienonnetuksi, puolikaiksi rinkulaiksi tai pyöreiksi renkaiksi. Sillä ei ole väliä miten leikkaat, kuhan teet ruokaa rakkaudella. Pese kesäkurpitsa ja pilko kuten haluat. Paprika samoin, mutta poista siemenet. Laita vihannekset maustettuun liemeen ja sekoita hiukan, että kaikki menee sekaisin. Koska tämä on yksinkertainen resepti, tätä on myös helppoa tehdä mikäli ei jaksa lähteä kauppaan ja tietää, että jotain vihanneksia löytää jääkaapista tai pakastimesta. Myös mausteita voi oman maun mukaan laittaa, jos haluaa tulista kookos-kasvispataa voi lisätä chiliä. Kun olet saannut kaikki vihannekset pataan valmiiksi, laita uuniin 200-astetta aluksi, padan valmistus uunissa kestää n. tunti ja 50 minuuttia, riippuen uunin tehokuudesta. Lisää puolivälissä kookosmaito ja sekoita. Jos kasvikset ovat kypsiä on pata valmis.

 Tarjoa kookos-kasvispataa pastan, spaghettin tai riisin kera, myös perunat käy hyvin. 

Hillo-/Marmeladipullat

Laitan tähän itsetehdyistä Hillo-/Marmeladipullista ohjeta, jos joku on itsekin kiinnostunut lukemaan tai kokeilemaan uutta!

Pullat on tehty perustaikinasta eli pullataikinasta :                               


1 litra maitoa
50 g hiivaa
1 rkl kardemummaa
1 kanamuna
1 tl suolaa
2 dl sokeria
150 g voita/margariinia
11-12 dl vehnäjauhoja
raesokeria tai tomusokeri

Valitse oma mieleisesi Marmeladi tai Hillo 

Voitelua varten yksi kanamuna

- Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita hiiva sekaan niin että se on sulannut. Sekoita mukaan kardemumma, suola, sulannut voi/margariini, kanamuna ja sokeria. Lisää pikku hiljaa hiukan vehnäjauhoja kerrallaan ja sekoita kunnolla, että ei jää paakkuja. Lisäile vehnäjauhoja niin kauan taikinaan, että se alkaa näyttää pullataikinanmassalta. Kun olet saannut taikinan valmiiksi, laita kulhon päälle liina ja siirrä mahdollisemman lämpöiseen paikkaan. Kun taikina on ollut 30 minuuttia lämpöisessä paikassa voit tarkistaa, että onko se kohonnut. Jos ei anna vielä 5 minuuttia lisää aikaa tai jos on voit valmistella itsellesi puhtaan työpöydän, johon levität hiukan vehnäjauhoja. Kaada taikina työtasolle ja vaivaa hiukan, että se on pyöreä. Jaa puoliksi taikina ja siirrä toinen taikinan puolikas odottamaan, joko työtasolle tai voit laittaa sen takaisin kulhoon, peitä liinalla ettei kuivahda. Kun sinulla on eka taikinan puolikas työpöydällä, vaiva pullataikinaa ja muodosta pitkon mallinen taikina. Aloita ottamaan pitkosta irti saman kokoisia paloja ja siirrä sivulle kunnes olet saannut kaikki pitkosta pilkottua. Pyöritä pullapaloista pyöreänmuotoisia ja laita leivinpaperin päälle. Kun olet saannut kaikki pyöritettyä pyöreiksi, ota toinen taikinanpuolikas ja tee samoin kuin ensimmäiselle.
Laita leivinpaperien olevien pullien päälle liina, jotta ne saa vielä hiukan kohota. Siisti työpöytääsi ja varaa valmiiksi yksi kanamuna, joka rikotaan suoraan lasiin ja suti. Ota yksi lasi ja yksi haarukka. Kun pullat on kohonneet hiukan, ota ensimmäinen pellillinen pullia käsittelyyn, kasta lasin pohja vehnäjauhoihin ja paina pullan keskelle u muotoinen kuvio, ota haarukka ja pistele u-muotoisen kuopan pohjalta reikiä, sillä autat että pulla kypsyy myös alhaalta päin kevyesti. Tee jokaiseen pullaan sama juttu ja valitse mieluisin hillo tai marmelaadi, jota laitat pullan keskelle. Voitele lopuksi ja paista 200-asteessa tasaisesti ruskeaksi. Tee samoin toiselle pellille ja odota, että eka pellillinen on valmis. Kun pullat ovat valmiita, ripottele joko tomusokeria tai raesokeria. Tarjoa kahvin kera!
Itse tein pullat Aprikoosimarmeladista ja Mansikkahillosta.

Uudet kuulumiset!

Yksi aamu voi muuttaa kaiken kokonaan uuteen alkuun, joka seuraa elämän aikana pitkällekin. Heräsin aamulla normaaliin koulu päivään 15.5 ja tein kaikki kuten ennenkin normaalisti eli puin, söin ja lähdin koulua kohti. Puoli tuntia kului kunnes puhelimeni soi, sinä hetkenä ajattelin että vastaanko vai en kesken tunnin. Otin puhelimen ja lähdin äkkiä käytävälle, vastasin puhelimeeni josta vastasi iloisesti mies, joka tarjosi töitä minulle öljyjalostamon ravintolasta. Lupauduin lähteä tulemaan ja niin teinkin, sanoin opettajalleni että "minun täytyy mennä töihin" ja pakkasin koulutarvikkeet laukkuuni ja lähdin kohti uutta työpaikkaa. Tap
asin siellä kolme mukavaa henkilöä ja ekana minulle tarjottiin kahvia! Se teki minuun ihanan vaikutuksen, että tarjottiin edes kahvia, koska tykkään kahvista ja ehkä he arvelivatkin sen, että Suomalainen on kahvin perään heti! Hassulta kun kuulostaakin. Kahvin jälkeen aloitin heti työt ja tunsin oloni tervetulleeksi heti. Sain uutta työtarjousta seuraaville päiville ja tein parhaani mukaan tiskitöitä ja autoin parhaani mukaan linjastonhoidossa eli pöytien puhtaudella, liinoja tarpeeksi, lasit jne.. oli saatavilla kun ne loppui kesken. Tein heihin vaikutuksen ja olin itsekin itsestäni ylpeä ja koin sen aikuistumisen kannalta hyvänä kokemuksena. Sain ekan palkkani käteisellä ja tein sen jälkeen järkiostoksia, ei tietenkään tuhlaamalla rahojani heti. Ostin itselleni uuden paidan, ostin kallista nettiaikaa puhelimeeni, ostin uuden laukun ja uudet kengät ja uuden hiusvärin hiuksiini. Sijoitin itseeni paljon rahaa, mutta onneksi säästöön jäi muutakin varten rahaa, mitä sitten ikinä tarviikaan ostaa. Oon käynny myös kevään aikana monta kertaa suuhygienistilla, joka on raaputtanu hammaskiven ja laittanut jotain fluoripitoista tahnaa hampaisiini. Viime kerralla sain sinisentabletin, jota piti pureskella purumaiseksi ja vielä purskuttaa suussa joka paikkaan sitten vasta vedellä huuhtoa ylimääräiset pois, tällöin näihin kohtiin mitkä oli huonosti pesty niin jäi sellainen liila/sininen väri, jolla hammashygienisti katsoi ja näytti miten voi parantaa suoritusta hampaiden ja välien puhdistuksessa.

Itselläni on hyvä tunne siitä, että miten asiat on lähtenny etenemään työnkannalta ja oman terveyden. Enään ei tarvitse pelätä sitä, että mistään ei löytyis töitä tai mistään ei saa rahaa. En osaa tunnetilaani kuvailla kuin vain mahtavaksi. Pystyn olemaan itsestäni ylpeä, että olen saavuttanut jotain elämässäni ja olen päässyt haaveissani etenemään. Kuulumiseni löytyy myös monia muita hyviä asioita kuten itsetehdyt hillo/marmeladipullat, joita oli tapana Suomessa töissä tehdä vanhuksille, mutta nyt itselleni ja tuttaville. Tein kaksi pellillistä ja ajattelin myös että kirjoitan blogiini reseptejä hiukan, omista kokeiluista ruonsuhteen. Alan tämän päivityksen jälkeen kirjoittamaan tästä hillo/marmeladipullista, mitkä varmasti on monen mieleen! :)