Uusi vuosi vaihtui yöllä 2017 ja huikeanmoiset ilotulitukset nähty ikkunan kautta. Huomasin kuitenkin täällä Ruotsin puolella ettei oikeen kellään ollut intoa ilotuliteita ampua ja syy yllätti hyvin miut! Syynä on se, että ollaan otettu lemmikit ja muut eläimet huomioon siitä ettei ilotulitus stressaisi eläimiä. Itse en ole mikään ilotuliteiden ystävä, vaikka on kiva katsella upeita ilotulituksia. Olen jotenkin tyytyväinen siitä että eläimet otetaan huomioon ja sekä tärkeimpiä unohtamatta ihmisiä. On varmasti monia ihmisiä, jotka pelkää ilotuliteita tai niistä on jonkinlaiset traumat. Itse pelkäsin 15-vuotiaaksi asti ilotuliteita kunnes äitini otti kädestä kiinni ja lohdutti ettei ole mitään hätää. Nykyään pystyn katsoa ikkunasta ilotulituksia.
Kelailin päässäni muistoja 2016 vuodelta ja laajalti mahtuu paljon kerrottavaa muistoja, mutta kaikki ei mahdu yhdelle sivulle. Se kuinka oon oppinnu uusia asioita, on ollu miulle erittäin arvokasta. Arvokasta se, että on vastuu ja itsenäistyminen. Rahan käytöstä olen oppinut ettei kaikkea voi ostaa vaan pitää punnita sen mukaan, että saa maksettua hammaslääkäri kulut jne.. Nekin kirpaisee, mutta onhan se itsestään pidettävä huoli.
Mietin kevättä, kesää ja syksyä, kuinka se on muuttanut elämääni hyvään suuntaan. Otin ensi askeleeksi muuttaa uuteen maahan eli Ruotsiin ja lähdin omille teilleni selviämään, vaikka tie oli kivinen ja kuoppainen. Silti olen selvinnyt tähän päivään asti. Muuttuin aikuiseksi ja nyt olen tässä hetkessä elännyt. Ehkä toistelen monta kertaa samoja sanoja, jotka tässä tai aikaisimmissa teksteissä on näkynnyt, painostan sillä itseäni kuinka tärkeä askel se on ollut elämässäni!
On ollut iloa, surua, naurua, itkua jne.. Mutta silti jokaisesta päivästä on tullut ainutlaatuisia. Rantatiellä vietetyistä ajoista on tullut miulle tärkeitä ja ikimuistoisia, muistan kuinka kesällä päivät vietettiin mieheni kanssa aurinkoa ottaen tai pelaten sulkapalloa. Myös kesääseen mahtuu sekin kun molemmat vanhempani tulivat käymään ekaa kertaa meidän luona, nähden miehen perhettä ja kaupunkia. Nämä on mun mielestä ollu parhaita asioita. Tietenkin ikävä ja kaipuu on ollu samalla perhettäni kohtaan ja tiedän sen että aika on menny liian nopeasti etten ole kerennyt käymään Suomen puolella, mutta tänä vuonna olisi tarkoitus käydä Suomessa perheeni luona.
Huomenna on hampaanpoisto mikä on paljon mietittäny mieltä ja vaivannu hiukan, ollaan luettu lisää infoa rauhoittavasta lääkeestä (midazolam). Toivottavasti hampaanpoisto sujuu hyvin ja vältytään ikäviltä kommeluksilta. Tiedän ja tiedostan vain sen itse, että haluan rauhoittavaa lääkettä. Koska suomessa hammaslääkäri käynnit on vaikuttanu minnuun paljon negatiivisesti niin että on muodostunu hammaslääkäripelko.
Koen itteleni hyväks sen, että saan rauhoittavaa ja että kykenen menemään hampaan ottamaan pois. minusta jo näkee ulkopäin, että jännitän. Mut sehän on normaali asia.
Hammaslääkäripelkoani en pysty ymmärtämään, miksi minua kohdeltiin huonosti ja miksi ei otettu vakavasti puheittani? Mutta en välitä vaan annan olla. Koska huomenna on iso päivä, jännitän jo etukäteen ja mietin mitä ne tekee. Mut silti olen iloinen siitä että pääsen eroon rikkinäisestä hampaasta ja että se ei pääse vakavammin tulehtumaan.
Tää julkasu on sekavainen, koska mun ajatukset on nyt jo huomisessa päivässä. Mutta menen kuitenkin positiivisin mielin hammaslääkäriin. Olis monta juttua, joita haluaisin jakaa teidän kanssanne, mut nyt alkaa voimat hiipua pitsan johdosta ja alkaa väsyttämään kirjoittaminen.
Mutta huikeeta kuitenkin on, että on arvokas elämä! Nauttikaa ja viettäkää tärkeiden ihmisten kanssa vuotta 2017 !
Hyvää uutta vuotta 2017 !
