piinainen kosketusallergia!

Halusin hiukan tulla avautuu mua piinaavasta asiasta eli kosketusallergia! 2014 syyskuussa starttasi 3-vuoden koulutus kokin-linjalla. Tietty se vei multa voimia todella paljon, koska kyseessä oli viimeinen vuosi tärkeinten ja rakkaiden ystävien kanssa ennen tietä aikuisuutteen. Syyskuussa kuitenki alko ilmennetä aluksi harmitonta vaivaa, mut se paheni kuukausi kuukaudelta. Huomasin ett toiseen käteeni ilmesty pieniä vesikennomaisia pisaroita, jotka kutis todella paljon. Ihme oli ett kestin sitä, mut pahensin sitä raapimmalla niin ett se vaikeinakin aikoina tulehtu ja turpos. Se oli aika piinallista, koska jatkuvasti käsi oli kipeä, haavainen, kuivunnu ja täynnä noita himpatin vesikennoja, mistä en viel osannu huolestua. Päätin vasta 2015 helmikuussa lähteä käymään lääkärillä näyttämässä, joka mittasi ihan tavallisen viivoittimen avulla sitä ekseeman tapaista vesikennoja. En saannut muuta vastausta kuin epäilyn sieni-infektiosta ja määräyksen Bemetsonin-voiteeseen ja nopeasti mennä labran puolelle ottamaan näytettä, jossa ystävällinen labran nainen laittoi tyynyn käteni alle ja alkoi pienellä veitsellä raapimaan ihoa irti pieneen putkiloon. Varmasti voitte kuvittela kuinka kipee se oli sen jälkeen! Jäin mietimään vielä, miksi en saannu mitään käteni suojaksi vaan jouduin lähteä käsi kipeänä kotia päin, jossa laitoin sideharson. Seuraavana päivänä kuitenkin lähdin terveydenhoitajan luokse koulussa, jossa sain onneks siteen siihe ettei tarvis kitua sitä kipua mitä pienestä kosketuksesta tuli. Helmikuun puoles välis sain puhelimetse negatiivisen vastauksen tuloksista ja olin huikeesti helpottunu ettei se ollu sieni-infektio. En saannu ikii tietää kuitenki sitä mikä se oli ja mistä johtu ja se jäi mieltä painamaan. En edes viitsinyt lähteä uuteen tutkimukseen kun käsi parani 4 vk kuurivoiteella. nyt on taas kulunnu vuosi kun käsi oli paremmas kunnos ja 2016 syyskuus alko oireilemaan uudestaan, mutta yhdes sormes. Se kutina mikä siitä lähti tuntu taas liian vaikealta ymmärtää itsekään ett mistä oli kyse. Sain sormen hoidettua 2-3 kertaa hyvään kuntoon, mut ei se enään auttanu vaan se lähti leviämään toiseen sormeen. Joulukuun alussa onneks hellitti ja aloin miettimään syitä ja nyt vast tiiän, mikä aiheuttaa mulle tätä kärsimätöntä piinaa ja se aiheuttaja oli Muovi! Yksinkertaisesti taisin olla muoville allerginen. Jos kannoin kauppakassia se aiheutti molempiin käsiin lisää näitä vesikennoja niin ett oon meinannu itkeä siitä etten pääse eroon näistä! Oon kyllästyny, väsynny ja itkuinen melkein siitä kuinka en tajunnu sitä aikaisemmin. En tietenkään draamaa tässä itsestäni, mutta haluan herättää muissakin sitä keskustelua, kuinka kosketusallergia on piinallista käsissä. Oon käyttäny vaikka mitä voiteita, mutta ne ei helposti tepsi.

Kokeilin käsien liottamista kuumassa vedessä, joka kivast kutisee, sen jälkeen laitoin aina Helossanin voidetta. Helossanin voide näytti tepsivän hyvin, mut se voide teki takapakin ja pahens loppujen lopuks ihoa. Sain mieheltäni onneks yllätykseks Korresin vartalorasva-setin, miss oli Body Milk;iä ja Body Butter;ia. Kokeilin Body milk;iä, joka kosteutti hyvin ihoa ja auttoi. Kuitenki lopahti se innokas voiteiden käyttö ku alko turhauttaa ja raivostuttamaan kun ei mikään auttanu käsien paranemiseen, vaan uudestaan ja uudestaan paheni.
Keksin kokeilla kuolleenmeren suolaa hieroen käsiini ensin  ennen kuin laitoin käteni hautumaan kuumaan veteen 30 minuutiksi. Hieroin hyvin sitä käteeni, joka puolelle ja laskin käteni kuumaan veteen, aluks se tuntu kutiavalta ja kirvelevältä kokemukselta, mut loppujen lopuks nauroin kutinan johdosta. Pari kertaa ku tein tätä samaa kaavaa 2:en päivän aikana se auttoi ja aukasi hyvin nää vesikennot pois, samalla puhdistaen ihon alta. Tietty ei ny ihan kaikkee poistannu sata  prosenttisesti mut kuitenkin lievitti paljon tätä iho ongelmaa. Nyt onneks käsi on parantumaisillaan ja näyttää siltä ettei se tosta noin vain häviä yhellä voiteen kerralla. Muistan kuitenkin saanneeni täältä ruotsin puolelta kuurivoiteen nimeltään Emovat. Oon sitä käyttäny vieläkin aamut ja illat , hiukan on alkannut parantumaan eiköhän se tästä.

Kosketusallergia on kuitenki ilmenny kanss omasta Sony puhelimesta ja tutkiessani tarkkaan tietoja netistä oon joutunu totemaan, että puhelimenkin takakansi on kovettetua muovia! Tuli tilattua siis netistä 12 euron arvoinen nahkainen suojakotelo, toivottavasti tulee maanantaina, että pääsis käsi paranemaan !

Uusi vuosi 2017

Uusi vuosi vaihtui yöllä 2017 ja huikeanmoiset ilotulitukset nähty ikkunan kautta. Huomasin kuitenkin täällä Ruotsin puolella ettei oikeen kellään ollut intoa ilotuliteita ampua ja syy yllätti hyvin miut! Syynä on se, että ollaan otettu lemmikit ja muut eläimet huomioon siitä ettei ilotulitus stressaisi eläimiä. Itse en ole mikään ilotuliteiden ystävä, vaikka on kiva katsella upeita ilotulituksia. Olen jotenkin tyytyväinen siitä että eläimet otetaan huomioon ja sekä tärkeimpiä unohtamatta ihmisiä. On varmasti monia ihmisiä, jotka pelkää ilotuliteita tai niistä on jonkinlaiset traumat. Itse pelkäsin 15-vuotiaaksi asti ilotuliteita kunnes äitini otti kädestä kiinni ja lohdutti ettei ole mitään hätää. Nykyään pystyn katsoa ikkunasta ilotulituksia.

Kelailin päässäni muistoja 2016 vuodelta ja laajalti mahtuu paljon kerrottavaa muistoja, mutta kaikki ei mahdu yhdelle sivulle. Se kuinka oon oppinnu uusia asioita, on ollu miulle erittäin arvokasta. Arvokasta se, että on vastuu ja itsenäistyminen. Rahan käytöstä olen oppinut ettei kaikkea voi ostaa vaan pitää punnita sen mukaan, että saa maksettua hammaslääkäri kulut jne.. Nekin kirpaisee, mutta onhan se itsestään pidettävä huoli.
Mietin kevättä, kesää ja syksyä, kuinka se on muuttanut elämääni hyvään suuntaan. Otin ensi askeleeksi muuttaa uuteen maahan eli Ruotsiin ja lähdin omille teilleni selviämään, vaikka tie oli kivinen ja kuoppainen. Silti olen selvinnyt tähän päivään asti. Muuttuin aikuiseksi ja nyt olen tässä hetkessä elännyt. Ehkä toistelen monta kertaa samoja sanoja, jotka tässä tai aikaisimmissa teksteissä on näkynnyt, painostan sillä itseäni kuinka tärkeä askel se on ollut elämässäni!

On ollut iloa, surua, naurua, itkua jne.. Mutta silti jokaisesta päivästä on tullut ainutlaatuisia. Rantatiellä vietetyistä ajoista on tullut miulle tärkeitä ja ikimuistoisia, muistan kuinka kesällä päivät vietettiin mieheni kanssa aurinkoa ottaen tai pelaten sulkapalloa. Myös kesääseen mahtuu sekin kun molemmat vanhempani tulivat käymään ekaa kertaa meidän luona, nähden miehen perhettä ja kaupunkia. Nämä on mun mielestä ollu parhaita asioita. Tietenkin ikävä ja kaipuu on ollu samalla perhettäni kohtaan ja tiedän sen että aika on menny liian nopeasti etten ole kerennyt käymään Suomen puolella, mutta tänä vuonna olisi tarkoitus käydä Suomessa perheeni luona.
Huomenna on hampaanpoisto mikä on paljon mietittäny mieltä ja vaivannu hiukan, ollaan luettu lisää infoa rauhoittavasta lääkeestä (midazolam). Toivottavasti hampaanpoisto sujuu hyvin ja vältytään ikäviltä kommeluksilta. Tiedän ja tiedostan vain sen itse, että haluan rauhoittavaa lääkettä. Koska suomessa hammaslääkäri käynnit on vaikuttanu minnuun paljon negatiivisesti niin että on muodostunu hammaslääkäripelko.
Koen itteleni hyväks sen, että saan rauhoittavaa ja että kykenen menemään hampaan ottamaan pois. minusta jo näkee ulkopäin, että jännitän. Mut sehän on normaali asia.
Hammaslääkäripelkoani en pysty ymmärtämään, miksi minua kohdeltiin huonosti ja miksi ei otettu vakavasti puheittani? Mutta en välitä vaan annan olla. Koska huomenna on iso päivä, jännitän jo etukäteen ja mietin mitä ne tekee. Mut silti olen iloinen siitä että pääsen eroon rikkinäisestä hampaasta ja että se ei pääse vakavammin tulehtumaan.

Tää julkasu on sekavainen, koska mun ajatukset on nyt jo huomisessa päivässä. Mutta menen kuitenkin positiivisin mielin hammaslääkäriin. Olis monta juttua, joita haluaisin jakaa teidän kanssanne, mut nyt alkaa voimat hiipua pitsan johdosta ja alkaa väsyttämään kirjoittaminen.
Mutta huikeeta kuitenkin on, että on arvokas elämä! Nauttikaa ja viettäkää tärkeiden ihmisten kanssa vuotta 2017 !

Hyvää uutta vuotta 2017 !