~ Crescent maailma ~

Olin hyvin yllättynyt kun etsin sopivaa vaunuja netistä ja kiertelin liikeissä. Ensimmäisen kerran mieheni kanssa kävimme yhdessä paikallisessa lasten lelu kaupassa, jossa oli erikseen vauvan osasto, mistä löyty hyödyllisiä tarvikeita. Löysin itseni katsomassa lastenvaunuja, kokeilimme kaikenlaisia ja monesta en tykännyt. Olin vakuuttunut etten löydä kaupasta yhtäkään vaunua, josta tykkäisin. Mutta silmiini osui Crescentin omasta valikoimasta 4 pyöräinen, turvallinen. Ajattelin heti että haluan tuollaiset mitkä löytyi kaupasta. Mieheni kanssa sovittiin, että keskustellaan ensin ennen kuin
ostamme mitään, mutta keskustelu päättyi siihen että ostimme ne 24.12.

Yllätyin kuinka helppo käytöinen vaunut olivat , vaikka jouduimme ottamaan 4 rengasta irti ja kantokopan laittamaan takapenkille. Silti olin tyytyväinen ja täynnä rakkauta vaunuja kohtaan. Olen ollut erittäin tarkka siitä, että vaunut pysyvät puhtaana ja olen niitä monen kuukauden aikana pyyhkinnyt pölyt kostealla pyyhkeellä. Vaikka meillä ei vielä lasta ole, olen hankinnut valmiiksi vauvanvaateita ja tarvikeita, jotka on siististi laitettuna laatikossa valmiina. Olin vielä teini-ikäinen kun sanoin vanhemmilleni etten koskaan tule hankkimaan miestä enkä lapsia, nykyään kun olen 20 vuotias olen vain naurannut niille kommenteille mitä huusin teini-ikäisenä. Olen huomannut sen että kaipaan todellakin omaa lasta ja omaa perhettä, minkä kanssa elää tulevaisuudessa ja kasvattaen heistä hyviä nuoria ihmisiä. Mietin usein, että olenko valmis hankkimaan lapsen kun sen aika on, olen vieläkin umpikujassa, koska pelkään että minusta tulee huono äiti lapselleni. Mietin myös että miksi sitten ostan lastentarvikeita, jos kerran en ole valmis, vaikka olen valmis tulemaan äidiksi ? Minulla on herännyt äidinvaistot usein, jonka mieskin on yhtälailla huomannut kun on vauvakuumetta nähtävissä. Vaikka heti haluaisikin pienokaisen masuun 9 kk:si miettii sitä, että kannataako heti tehdä lasta vai antaako ajan myötä tulla sen palkintona minulle kaikesta siitä mitä olen tehnyt sen eteen. Ajattelenkö ihan hölmöjä vai järkeviä asioita ? Tiedän ettei ole järkevää tähän ajankohtaan lasta hankkia, koska aika ei riitä, sekin myös että on vielä työtön. Haluan takaa lapselleni hyvän elämän, en sellaista elämää mikä aiheuttaisi meille kovaa huolta raha tilanteiden takia jne.. En ole yksinkertaisesti vielä valmis lapsen hankintaan, mutta lastentavaroiden, vauvavaatteiden kohdalla olen niihin valmis hankkimaan, lohduuttakseni itseäni vauvakuumeesta. Harkitsin jo 16-19 vuotiaana sitä minkälaiset vaunut haluan, ensin oli Emma Combi yhdistelmävaunut, josta todella unelmoin aluksi, ajattelin, että nämä vaunut olisi hyvät, mutta muutton jälkeen kun löysimme crescentit huomasin että runko on samanlainen kuin Emma Combi vaunuissa ja ilahduin heti, koska tiesin että haluan samanlaiset vaunut ilman mukisemmatta itselleni. Nykyään muodissa on nämä kolmipyöräiset ja nelipyöräiset jossa etu rengaat kääntyy, itse kauhistelin niitä koska tiesin että ne on vaaralliset, mitäs jos on katukivetyksessä kolo, johon ohuet renkaat osuvat huomaamatta ja vaunu kippaisi ? En halua sellaisella omia lapsieni henkeä vaarantaa, joten tyydyn sellaiseen vaunuihin missä ei ole ohuen lankoja renkaita tai kääntyviä. Muotiahan se on 2016, mutta niissä ei ole ajatteltu sen enempää turvallisuutta siksi ihannoin vanhoja vaunuja. Jokaisellahan on omat mielipiteensä näistä uusista vaunuista, jotka on "muodikkaita", joten jokainen ostaa tyylillään. Itse suuresti kauhistelen, mutta olen huojentunut että ehdin ostaa crescentin vaunut.

Crescent-vaunuissa on monia hyviä puolia kuten heijastimet, kahdella puolella jarrut tai mikä nyt niiden oikea nimitys on, sitten on valmiiksi hyttysverkko hupun koristuksessa ja pieni ikkuna, joka on suojattu hyvin, vaunut myös on kevyt, kestävä ja pystyy kääntämään työntö osan toiselle puolelle niin että saa vaunuista istuin vaunut, joten rattaita ei tarvitse hankkia erikseen. Mikä on tulevaisuudessa hyvä asia, monen asian kannalta.

~ Jos teillä lukijoilla, on jotain kysymystä teen lukijoiden kysymysten kera ensi kirjoituksessa kysymys-vastaus postauksen, johon valitsen asialliset kysymykset.

Uudet tuulet

Mietin tässä eilen iltapäivällä ja monet kerrat muutenkin, kuinka minulla itselläni on ollut hyviä sekä huonoja muistoja menneisyydestä, mutta kun alkaa tätä hetkeä muistelemaan mitä on saannut aikaiseksi alkaa mielessä jyrsii, että oonko tehnyt oikein mitään? Olen ollut lämmin henkinen ihminen, aina hymyilen ja ystävällinen, mutta se ei tunnu riittävän ihmisille, jotka alkaa kohdella minua huonosti tämä musertaa mieltäni todella paljon. Minua on kiusattu erilaisuuden takia, koska olen omaitseni. Tuen aina ihmisiä, joilla on huono päivä tai muuten vain elämä on hankalaa.

Kiusaaminen on viennyt itseltäni ainakin itseluottamuksen, mutta ajan mittaan olen sen saannut kuitenkin takaisin. Käytin meikkiä piilottakseni tunteeni ja arpeni, se ei tuntunut enään oikealta ja havahduin yksi päivä sitten ettei meikki ole se minulle paras vaihtoehto korjata haavoja, miksi mennä meikit päällä ja hymyillä teko hymyllä? Minun oli pakko lopettaa meikin käyttö, koska se pilasi enemmän naamaani enkä ollut enään tyytyväinen itseeni kun peili vääristi kehon kuvaani ja kasvojani.  Ihmettelen vieläkin mikä sai kiusaajat minua mollaamaan erilaisuuteni takia ? Onko pahasta, että siellä sun täällä kasvoa on yksi finni tai pari, mutta kiusaajalla itsellään on myös samoin ? Olen lukennut monien kiusattujen tarinoita ja kuinka ne ovat jättäneet arvet heille. Olen huomannut, että koulukiusaaminen on yleistynyt kuten aikuistenkin kohdalla  löytyy näitä syrjintä ja selän takana kiusaamista. Minua on kiusattu ala-aste sekä yläaste aikoina, mutta en ole antannut niiden tekojen vaikuttaa elämääni  vaikka on jättänyt syvät arvet sieluuni, minusta itse henkilökohtaisesti tuntuu pahalta kun lukee muiden kiusattujen ja yksin jäänneiden kirjoituksia, koska pystyn samaistumaan niihin. Minulla herää kysymys, että mikä vaivaa nykyään ihmisiä kun kiusaaminen vain yleistyy. Miksi pitää kiusata viattomia ihmisia erilaisuuden takia ? On ymmärrettävää, että elämässä on vaikeita hetki, mutta kannataa mieluiten keksiä muu vaihtoehto purkaa pahaa oloaansa.

En tiedä, miten sitten muut suhtautuu kiusaamiseen, mutta moni kyllä pyytää anteeksi ajan myötä. Mut palataan tähän aiheeseen eli uudet tuulet. Olen huomannut, että olen saavuttanut elämässäni todella paljon, vaikka itselleni en sitä anna ymmärtää. Olen löytännyt itselleni upean miehen, jota sydämmestäni saakka rakastan ja välitän. En olisi uskonnut, että löydän itselleni miehen kun tuntui jatkuvasti yksinäiseltä. Olen myös saavuttanut ensimmäisen työhaastattelun Ruotsin puolelta, joka on todella minusta mukava asia, koska haluan päästä aloittamaan elämäni jostain kuten juuri töistä. Olen ammattiltani kokki, mutta mietin että voisko minusta tulla ajanmyötä lähihoitaja. - kyllä varmasti. Unelma ammatti olisi kylläkin olla bussikuski, koska siinä näkisi ihmisiä ja voisi vain ajaa rentoutumiseksi. Moni varmasti heti alkaa puolustelemaan ettei se todellisuudessa niin olisi, mutta en ota sitä sen näkökulmassa kuka väittää toisin, uskon että bussikuskin työ ei ole helppoa pitkien päivien takia tai että asiakkaat on huonotuulisia, en halua sillä itseäni ruokkia vaan positiivisuudella. Minulle työ merkitsee lähinnä tekemistä ja aktiivisuutta ei rahaa. Tietenkin rahan tienaaminen tuo elämässä ne haaveet ; perhe, auto, oma asunto jne.., mutta tiedän että onnea se ei tuo. Onni on että on katto pään päällä, onni on että on rakastavainen mies, muuta en vaadi. Haluan tehdä töitä parhaani mukaan ja luoda omaani tulevaisuutta. Pohdiskelen usein etten ole kaikki osaava, mutta haluan näyttää taitoni työssä kuten kokin linjallakin ruoanlaitossa.

Minun saavutukseni on tähän asti ollut se, että on mies, työ asiat kunnossa. Moniahan asioita vielä on tehtävänä kuten asunnon ettiminen, autoon liittyvät asiat, perhe ja nämä hammaslääkäri käynnit, mikä ei oikeen ole minun mieleeni hammaslääkäri pelon takia, kai sekin sitten on saavutus päästä suht-nopeasti hammaslääkäristä pois. Onneksi vielä ei tarvitse mennä hammaslääkärin vastaanotolle, mutta sitä odottelessa. Tällä hetkellä voi vain keskittyä tulevaan eikä jähmettyä paikoille.

Toivottavasti piditte lukemastanne! :)

Life is not Material - esittely

Ajattelin luoda tänne Bloggeriin blogin, koska olen innokas kirjoittamaan blogia elämästäni. Minulla on entuudestaan blogi Me-naiset sivustolla nimellä Elämän valo. 
Elämän valo oli väliaikainen blogi, jossa kirjoitin perusasioita elämästäni, mutta siinä jäi uupumaan se todellinen blogi, jota pitkän ajan mietin että tekisinkö vai en. No, mutta tähän päätökseen tulin ja tein mielenkiinnolla ja innolla tämän Life is not material blogini. Minulla on entuudestaan kokemuksia blogin kirjoittamisesta kun olen omistanut kaksi aikaisempaa blogia, ensimmäinen blogi valitettavasti katosi johoinkin, mutta ei siinä mitään, monen vuoden harkitsemisen jälkeen päätin luoda Me-naiset sivustolle  Elämän valo - nimisen blogin, en halunnut jatkaa tällä nimellä täällä uudessa blogissa, koska sen tulen myöhemmin poistattamaan tai jätän sen sivuun yksinkertaisesti.

Keksin nopealla pähkäilyllä tälle uudelle nimeksi Life is not material elikkä noin vapaasti suomennetuksi "elämä ei ole materiaali". Perustelen nimelle siksi että elämä on arvokas, jokaiselle eikä sitä pitäisi hukkaan heittää, joten elämä ei ole pelkkä materiaali, jota voi heittää hukkaan.

Tulen tässä blogissa kirjoittamaan hauskoja, surullisia, iloisia jne aiheita mitä keksin elämäni varrelta. Montahan asiaa on heti mielessä ja paljon ideoita tulee olemaankin kirjoittamisessa kun se on yksi lempi-harrastuksiani. Kerron myös tähän alkuun, että olen 20-vuotias nainen ruotsin puolella asuva, mutta "alkulähtöään" suomesta, kaakkois-suomesta. Tällä hetkellä asun mieheni luona Tukholman lähistöllä. Olemme mieheni kanssa kihloissa ja tulevaisuus on meillä yhteisten taivalten kanssa edessä. Tutustuimme toisiimme 2014 deittihuone nimisellä sivustolla, johon eksyin randomi sivuston kautta kiertelemään, kohtasimme chatissa toisemme ja aloimme juttelemaan kaikkea hauskaa ja normaaliakin vakavaa puheenaihetta. Aloimme skypen ja facebookin välityksellä seurustelemaan. Syksyllä  2015 tavasimme ekan kerran kun uskaltauduin laivalla menemään ruotsiin saakka, ensimmäisenä halasimme ja tutustuimme toisiimme, joulukuu 24.12 mies kosi minua rantatiellä ja todellakin sanoin tahdon! Nyt olen asunnut täällä maaliskuusta asti kun halusin elämälleni muuttosta tyhjyydestä ja masennuksesta pois.

Olen koulutukseltani Kokki, mutta en ole kuin vain yhdessä pitopalvelussa työskennelyt koulutukseni jälkeen. Opiskelin 2012-2015 välisenä aikana, jolloin tuli oltua työharjottelussa monessa paikassa, tällä hetkellä olen ollut työtön vuoden ja ensi viikolla pääsen haastatteluun lähihoitajan työhön, joten toivottavasti työ nappaa ja pääsisi tulevaisuuden haaveista ottamaan kiinni.

Harrastan valokuvaamista, sisustamista, kirjoittamista ja ajan kuluksi neulon villasukkia tai lapasia, tykkään erityisesti kissoista sekä koirista, meillä ei ole valitettavasti lemmikejä kuin vain vanhempieni luona on 5 kissaa. Mutta tulevaisuudessa olen ajattelut hankkia Maine coonin ja koiran, mieheni kanssa. Olen hyvin sosiaalinen ihminen, rehellinen sekä avoin. Huonoja puolia minustakin varmasti löytyy, mutta en tässä niitä jaksa kirjoittaa. Kirjoitan myöhemmin itsestäni paremman esittely kirjoituksen, jossa tulen enemmän kertomaan itsestäni, harrastuksista, lempi-asioista jne.

Toivottavasti teille lukijoille tämä on mielenkiintoinen sekä sellainen mitä jatkossakin haluatte lukea ja jättää kommenteja.