Vuoteen siis on kaikenlaista mahtunu ja mietin pitkään ett mitä pystyisin kertomaan. Mun tunteet on hyppinny aikalailla vuoristoradan tavalla syksyn aikana. Aloin hiukan enemmän pitää vanhoihin tuttuihin yhteyttä, joista osa on jo töissä tai elättää perhettään. Kuitenkin yksi koulu aikainen kaveri otti yhteyttä minnuun ja jutteltiin siinä kaikenlaista aamun ajan. Mulla siis siirty hampaanpoisto 2.1 päivälle, koska halusin rauhottavan. Hammashan ois pitänny poistaa jo 5.12 mut menin täysin paniikkiin kun aloin miettimään hammaslääkäripelostani. Tiiän ett moni muukin kärsii hammaslääkärinpelosta. Pyysin hammaslääkäriltä rauhoittavaa, mutta hän ei saannut antaa rauhottavaa ilman lupaa, joten aika sitten siirtyi sellaiselle hammaslääkärille, jolla on lupa antaa rauhoittavaa. Mä mietin tehneeni oikeen siinä ett sanoin haluavani rauhottavan lääkkeen, mut sit omatunto kolkutti oveen ja sano "sä oot nössö ku ett menny rohkeesti siihe poistattaa hammas" tää paino mun mieltä koko ajan. Mut onneks siit pääsin yli ja rohkeuduin ajattelemaan päässäni ett "oisin nössö, jos en ois pyytänny". Nyt odotan sitte 2.1 päivää, jolloin pääsen vihdoinki ottamaan hampaan pois. Mutta tähän aiheeseen, eli kaverin kanssa puhuttiin aamupäivän kaikkee kuulumisia ja hän totes sitte ylättäen olevan raskaana. Aloin omasta toiveestani puhua, että itsellänikin on toive saada oma vauva, mutta ei vielä. Koska sen aika ei ole vielä. Kaverini pisti sitten ilkeän kommentin, josta loukkaannuin, hän vihjasi minulle että oisin hedelmätön saamaan lasta. Mietin pitkään itsekseni, että mikä saa toisen tuolleen tulevan sanomaan toiselle, joka sydämmen pohjasta saakka haluaa oman lapsen tähän maailmaan? En ole koskaan keltään kuullut niin julminta kommentia kuin häneltä. Miksi vihjata toiselle, että oisi hedelmätön kun ei itse asiasta tiedä? Pohdiskelen tässä edelleenkin, että heräsikö hänellä kateus siitä etten hötkyile lapsen teon kanssa vai ? No mutta kaikenlaisia ihmisiä tähän maailmaan mahtuu eikä mahda mitään. Omalta osaltani voin sanoa etten todellakaan ole hedelmätön ja olen kypsä äidiksi ajan myötä, kunhan omat asiat on kunnossa.
Hyviäkin asioita löytyy tältä vuodelta todella paljon. Olen päässyt kokemaan sen, mitä oikeasti tuntuu olla aikuinen ja vastuullinen omasta elämästään. Olen oppinut sen ettei rahoja pidä tuhlata kaikkeen turhaan vaan järkevään. Olen oppinut melkein monta asiaa kantapään kautta ja myönnän välillä olleeni monessa asiassa väärässä, mut se on johtunu omastani itsepäisyydestäni.
Omalta kannalta olen ollut joihinki asioihin tyytyväinen, vaikka mieltä suuresti painaa ikävä omaa perhettä kohtaan, jotka on Suomen puolella. Mutta sen ansiosta olen oppinut arvostamaan todellakin omia vanhempiani.
Ja olen myös yrittänyt pitää tiivimmin yhteyttä kaikkiin tuttuihin kuten perheeseen ja ystäviin.
Vaikka en pääse Suomeen jouluaattoksi niin olen muistannut perheeni postikortilla.
Jouluaattona (24.12) tulee täyteen minun ja mieheni kihloista. Pitkään mietin, miksi juuri valitsin hänet ja se on pitkän ajan aikana selvinnyt hyvinkin. Se, että hän osoittaa rakkauta, kunnioittaa ja pitää kädestäni kiinni on ollut miulle todella paljon merkitsevää rakkauta, vaikken sitä myönnä tai kiittä tuosta noin. Meillä on todella paljon hauskoja juttuja, joita mielellään muistelee. Mutta niin ku haluankin sanoa ja aina tulen vannomaan niin, minä rakastan häntä koko ajan, vaikka on pientä kinaa tai muuta. En uskoisi heti ensisilmäyksellä, että olisin edes löytännyt tällaista miestä, mutta on pakko myöntää että tämä on todellista, että mulla on joku. Joku joka rakastaa mua, vaik yksinäni Suomessa itkin etten koskaan tule löytämään itselleni ketään niin nyt sitten on, joka pitää kädestä kiinni 24 h vaikka ollaan omissa oloissamme tai käydään jossain yhdessä. Enään mun ei tarvii sanoa itteleni etten löytäis ketään kun sellainen on. Mä voin päästää vanhan minän irti ja päästää uuden minän tulemaan esiin. Nyt pystyn olemaan itsevarmempi itsestäni ja siitä, että olen todellakin kaunis. Vaikka joskus saatan sutkauttaa sanoja että olisin "läski tai ruma". Kuitenkaan en ole.
Mulla on yks uuden vuoden toivomus , mut niit ei yleensä kerrota ääneen niin en viitsi rikkoa sitä. Mul on paljon toiveita, mut tää yks on se ainut ja oikea toive, jonk mä haluan ett se toteutuu ens vuodelta. En toivo maan, tähden ja kuun väliltä mitään, mutta tää toive liittyy lähimmäisiin ihmisiin ja itteeni.
Mulla on myös hirveästi tavoteita, mitä haluan suorittaa parhaani mukaan, yksi niistä on se että alkaisin enemmän liikkua, että sais laatikon pohjalta 38 koon farkut jalkaan, vaik ei oo pahemmin lantio levenny kuin kokoon 40. Mut mun tavoite on just toi ett mä pääsisin yli tästä herkkujen mässytyksestä ja siitä etten liiku tarpeeks. Jonku on helppo sanoa ett "no liikku si enemmän, äläkä mässäile" mut mulle se ei oo ollu yhtään yksinkertaista kun pieni masennuksen poikanen tekee sen ett mässää enemmän herkkuja. Mut nyt mä näytän sille masennukselle ettei se voi mua hallita, mä oon vahva nainen tässä maailmassa suorittamaan sen etten herkuttele ja sanon "ei" sille. Toinen tavoite on päästä tästä kaikesta uudelleen alkuun ja haluan ilmeisesti lähteä enemmin lasten pariin kuin jatkaa hemtjänstinä. Mä tiiän, mitä mä haluan tehä ja se ohjaa mua eteenpäin elämässä. Mä haluan olla elämässäni yhden kerran kokki, lähihoitaja, lasten päiväkodissa ohjaajana, taksikuski ja viimesimmäks bussikuski. Nää kaikki on miun toivelistana ja haluan nyt edetä lasten päiväkotiin töihin, mut sen jälkeen ku ruotsinkielen kurssit on käyty läpi , vaik ois sitä perus-osaamista nii silti haluan lisää oppia ruottia kunnommin.
Eli kaikkee tähä ei voi oikee kirjottaa ku kello menee nopeesti ja täst tekstistä tulis liian pitkä. Mä oon innokas kirjoittaja ja mielelläni kirjottaisin, mutta kun aika menee nopeasti päivisin niin ei sitä kerkeä mitään kirjoittamaan tänne välillä. Mut tää on ny se loppullinen kirjotus, mitä tänään halusin kirjoittaa tänne. Laitan muutamia kuvia tähän loppuun.
Hyvää Joulua ja uutta vuotta 2017 kaikille mun blogin lukijoille!
